Vihdoinkin hormoni joka toimii, ainakin sivuoireista päätellen. Olen päässyt maistamaan vaihdevuosien hikistä makua näin etukäteen Procrenin myötätuulessa. Kuumat hikiaallot lainehtivat muuten niin kylmäraajaisen kroppani läpi ja öisin riisun vaatteita (kunnes taas hetken päästä palelen). Öisin onkin mukavasti aikaa vaatteiden kanssa venkslata kun unihiekkakin vietiin samassa junassa. Tätäkö tämä kohta on aikuisten oikeastikin, ei hyvä!

Muuten ei sitten hoidon osalta tapahdukaan mitään. Kuukautisia ei näy eikä kuulu, vaikka pistoksesta on jo yli kaksi viikkoa. Soittelin tänään asiasta klinikalle ja menen alkuviikosta ultraan, jos vuotoa ei edelleenkään tule. Kasvanut limakalvo bongattiin alkukierrossa, joten kai sen sieltä pitäisi ulos saada, jos ei Procren sitten kuivata sitä. Ensi viikolla selvennee.

Viime viikolla kävimme miehen kanssa lahjasoluneuvonnassa klinikan psykologilla. Hyvä käynti, paljon asiaa ja keskustelua joka kantilta. Kaikkine pohdintoineni olen ilmeisesti silti suht selväjärkinen eikä mitään esteitä lahjasolujen käytölle ilmennyt. Käynnillä meni 90 minuutin sijasta pari tuntia ja kiitosta herui hyvästä keskustelusta puolin ja toisin. 

Työahdistus on nyt myös takana ja oma työt jatkuu kuten ennenkin, lukuunottamatta ihmisten kokoisia kolhuja työyhteisössä, puuttuvia kasvoja kahvipöydässä. Taas on suuri määrä päteviä ammattilaisia kasvattamassa Suomen työttömien määrää, toivottavasti kuitenkin vain väliaikaisesti.