Blogi on ollut hiljainen kun ei ole kauheasti mitään kerrottavaa. Lapsitoiverintamalla ainoat äksönit ovat päivittäiset nappimarkkinat ja ensi viikon kohdunulkoisen raskauden jälkitarkastuksen odottaminen. Siellä toivottavasti todetaan kaiken olevan hyvin ja elokuun hoito varmistuu. Kohdunulkoisen osalta on elämä jo täysin normalisoitunut, jos ei punaisia arpia mahassa oteta huomioon ("biohajoavat" tikit poisti allekirjoittanut miehensä avustuksella, haudassako ne sulaa?). Vielä viime viikolla mahassa ja takapuolessa tuntui repivää oloa, mutta nekin tunteet ovat nyt kadonneet. DHEA- ja lisäravinnekuuri on ehkä hieman piristänyt henkistä ja fyysistä oloa, mutta toisaalta myös pinna on lyhentynyt, androgeenienkö syy? Viiksiä sentään ei vielä peilistä näy :) Mahdollinen DHEA:n (tai raskauden jälkeisen hormonihäiriön?) sivuoire on myös ärsyttävä tuhruttelu: parin päivän välein tulee rusehtavaa vuotoa, mutta oikeita menkkoja ei ole näkynyt (leikkauksesta on nyt kuukausi aikaa). 

Yleisestikin olen yrittänyt pitää lapsiasiat vähän taka-alalla, sillä pessimistisyys yrittää taas ottaa yliotteen kun ajattelen seuraavaa hoitoa. Ja vasta nyt olen sisäistänyt sen, että minulta on tosiaan toinen munanjohdin poistettu. Sitä ei siis enää ole. Vaikka luomuraskaus vastaa ihmettä näillä spekseillä, niin nyt sekin vaihtoehto on puolittunut. 

Ja kaiken tämän lisäksi lapsen ansaitsee enemmän eräs toinen kuin minä, sen toteutumista toivon eniten.