Nyt ymmärrän puheet siirron jälkeistä piinapäivistä. Tämä epätietoisuus on tuskaa! Tuhruvuoto on tältä erää loppunut, rinnat ovat hieman kipeytyneet - ja silti tuntuu että kuukautiset alkavat koska vaan. Pieni toiveikkuus yrittää nostaa päätään ja yritän samaa tahtia talloa sitä alaspäin. En halua enkä jaksa pettyä. Kahden ja puolen vuoden aikana olen tuijottanut lukemattomia kertoja sitä yhtä ainoaa viivaa ja tajunnut kuukautisten poisjäämisen johtuvan vinksahtaneista hormoneista ja ovuloimattomuudesta, ei raskaudesta. 

Nyt tilanne on kuitenkin erilainen. Munasolu on varmasti hedelmöittynyt ja se on siirretty kohtuuni 12 päivää sitten. Nyt raskaus voisi olla oikeasti mahdollinen. Mutta entä jos kuukautisten viipyminen johtuukin Pregnyl-tuesta? Ehkä se on tehnyt keltarauhasestani liiankin tehokkaan. Onnistumisprosentitkaan eivät lievästi sanottuna ole puolellani. Yritän olla miettimättä koko asiaa, mutta mahakivut ja pelko vuodosta joka ikisellä vessakäynnillä muistuttavat minua tilanteesta uudestaan ja uudestaan.

Tahtoisin jo tietää ja siirtyä eteenpäin.