Kauhulla ja jännityksellä odottamani punktio on nyt takanapäin. Yksi munasolu löytyi, niin kuin oletus oli. Toisin kuin hoitajat vihjasivat, biologi ei kuulemma voi soittaa viikonloppuna tilanteen kehittymisestä, joten joko saan maanantaina aamupäivällä puhelun ettei siirtoa tehdä, tai sitten puhelua ei tule ja menen iltapäivällä siirtoon. Toivottavasti siis solu oli kypsä, hedelmöittyy, säilyy hengissä ja jakaantuu viikonlopun aikana (monta välttämätöntä asiaa), silloin raskautta voi jo vähän toivoa. 

Punktio itsessään ei ollut kamala kokemus, joskaan ei mikään etelän reissukaan. Sairaalassa vaihdoin ensin vaaleanpunaiseen kaapuun, otin esilääkkeen (Panadol) ja hoitaja mittasi verenpaineen. Sen jälkeen laitettiin kanyyli käsivarteen, mikä ei itsessään sattunut mutta jälkitunne oli sen verran inhottava että alkoi hieman pyörryttää. Salissa laitettiin kanyylista rauhoittava lääke ja voimakas kipulääke. Sitten kohdunkaula puudutettiin, joka oli homman inhottavin vaihe. Itse punktio tehtiin ultraääniavusteisesti enkä tuntenut pistosta lainkaan. Punktion jälkeen makoilin sermin takana sängyllä pari tuntia ja sain tipassa särkylääkettä kuukautiskipumaiseen mahakipuun. Sen jälkeen apteekin kautta kotiin ja lepoa tämä päivä. Pientä veristä vuotoa tulee ja olo on väsähtänyt, mutta maha ei ole oikeastaan kipeä ollenkaan. Sairasloma jatkuu siirtopäivään asti. 

Tukilääkkeeksi sain ainoastaan Pregnylin. Kohtaan siis taas tänään ampullivastustajani silmästä silmään, round three! Jos siirto tehdään, niin siinä tapauksessa jatkan Pregnyliä joka kolmas päivä 1500 IU eli 1/3 ampullia. Viimeinen pistos 16.4. ja raskaustesti 23.4. Pregnyl on itsessään raskaushormonia, joten viimeisen pistoksen ja testin välillä täytyy olla 7 päivää väärän tuloksen ehkäisemiseksi. 

Nyt on koettu tämäkin!