Blogissa ei ole tapahtunut mitään, koska ei ole oikeassa elämässäkään. En ole ehtinyt enkä jaksanut miettiä raskausasioita, en enää edes tiedä mitä tehdä ja ajatella. Työkiireet ovat vieneet mennessään ja toisaalta taustalla kummittelee tieto siitä, että töitä ei ehkä kohta enää ole. Ja jos minulla olisikin, niin ei ainakaan kaikilla työkavereillani. Samalla olen panostanut itseeni ihmisenä enkä vain äitinä ja lapsenkaipuisena. Olen aktivoitunut harrastuksen kanssa, käynyt siihen liittyvällä viikonloppukurssilla ja messuilla, ja nähnyt myös ystäviä, hemmotellut itseäni kampaajalla ja uusilla kengillä. Yrittänyt pitää kotia kunnossa, viettänyt aikaa perheen kanssa. Tuntuu oikealta ajatella ja tehdä muita asioita, mutta silti tiedän, että lapsihaaveita ei voi pitää taustalla ikuisesti. Jokin ratkaisu täytyy tehdä. 

Sen verran nyt kuitenkin, että stimulaation jälkeiset kuukautiset ovat pulkassa. Nyt porskutetaan kierron toista viikkoa, ihmetellään ja odotellaan mitä on tällä kertaa luvassa. Munasarjoja vihloo, eivät enää tiedä miten päin olla, rassukat. Edelleen pallottelen mielessäni soittoa yksityisille klinikoille lahjasoluhoidoista, mutta päivät juoksevat enkä osaa edetä. Spurtata vai jarruttaa, siinä vasta pulma. Vai olisiko vain, antaisi virran viedä. Veisiköhän se seesteisyyteen vai katkeruuteen? Ehkä odottaminenkaan ei ole oikea valinta.