Tällä viikolla olen liikkunut rytinällä eteenpäin, tai no ainakin johonkin suuntaan.

Maanantaina istuin kaksi tuntia mummojen ja pappojen seurassa odottamassa vuoroani verikokeeseen. Nips ja minuutissa purkkiin. 

Tiistaina sain hoitajalta verikokeideni tulokset ja myöhemmin soiton julkisen polin lääkäriltä. FSH-arvolla 31.4 pääsin toivottomien tapausten listalle eikä minua enää hoideta. Siis kiitos ja näkemiin. Tuosta noin vaan. No pääsenpä sentään vielä polille munasarjakontrolliin sekä keskustelemaan alkioadoptiosta (tuskin meidän juttu) ja siitä mitä munasarjojen hiipuminen tarkoittaa (vaihdevuodet käsillä?) 

Tiistaina kävimme myös yksityisellä klinikalla ensikäynnillä, jossa puhuttiin lähinnä luovutetuista munasoluista. Omillakin soluilla voi kuulemma kokeilla jos ehdottomasti haluamme, mutta rivien välistä tuli selväksi että se on rahojen tuhlausta. Ehkä nekin rahat kannattaa siis säästää hoitoihin luovutetuilla munasoluilla, sillä omilla soluilla ollaan lottovoiton tuolla puolen ja toisaalta mahdolliset tulevat hoidot melkein huutavat lottokupongin täyttämistä (6900e/yritys, auts!)

Keskiviikkona minulle välähti, että syön kaapista vanhat clomifenit, koska oikeassa munasarjassa näkyi follikkelien alkuja. Paitsi että munanjohtimenihan on poistettu. Toisella puolella kalkkeuma-dermoidi-endometriooma-mörkö, toisella putket poikki. Ehkäpä sittenkin rahapussi laulamaan ja luovutettuja kohti. 

Torstaina sain ajan psykologille lahjasoluneuvontaan. Käynti on kuun lopussa ja se vaaditaan ennen hoitojen alkamista. Eipä se pahaa tee tälle pääkopallekaan. 

Perjantaina ajattelin chillata ja aloittaa työpäivän jälkeen pitkän viikonlopun (niin tosiaan, olenhan minä tällä viikolla töissäkin käynyt). Kyllä kiitos.