Lyhyt kaava eli GnRH-antagonistihoito... Mikähän tämän homman nimi oikein on, kysyi sisäinen tutkijani. Noh, selvitetään, sanoi se samainen tutkija ja tutki.

GnRH ja gonadotropiinit

GnRH (gonadotropin releasing hormone) eli gonadotropiineja vapauttava hormoni erittyy hypotalamuksesta ja se säätelee gonadotropiinien eritystä aivolisäkkeen etulohkosta. Gonadotropiinit ovat hormoneja, jotka säätelevät mm. munasarjojen toimintaa. Gonadotropiineja ovat esim. LH (luteinisoiva hormoni) ja FSH (follikkelia stimuloiva hormoni). FSH säätelee munarakkuloiden kypsymistä ja estrogeenituotantoa, ja LH stimuloi ovulaatiota, keltarauhasen muodostumista ja sen toimintaa. Estrogeeni ja progesteroni säätelevät negatiivisen palautteen kautta gonadotropiinien eritystä, eli veressä kiertävät hormonit pitävät FSH- ja LH-pitoisuudet pieninä. Jos hormonitasot laskevat, FSH:n ja LH:n eritys kasvaa. Estrogeenin tuotannon vähenemisen ja negatiivisen palautteen vaimenemisen takia FSH:n ja LH:n eritys kiihtyy vaihdevuosien alkaessa. 

Yleisimmin IVF-hoidoissa käytössä olevia gonadotropiineja ovat geeniteknologisella menetelmällä valmistettu rFSH (recombinant FSH) sekä vaihdevuodet ohittaneiden naisten virstasta eristetty hMG (human menopausal gonadotropin), joka sisältää sekä FSH:ta että LH:ta. HMG:stä on myös puhdistettu muoto HP-hMG (hghly purified), jossa hMG:n sivuvaikutukset ja LH-aktiivisuus ovat vähäisemmät.

GnRH-agonisti ja -antagonisti

Agonisteiksi kutsutaan lääkeaineita, jotka aktivoivat reseptoreja viestimolekyylien tavoin.  Jatkuva GnRH-agonistin altistus aiheuttaa ensin voimakkaan FSH:n ja LH:n erityksen (flare-up), mutta noin 10 päivän päästä aivolisäke tottuu altistukseen ja GnRH:n eritys loppuu, jolloin follikkelien kasvu ja munasarjatoiminta lakkaa. 

Viestimolekyylien toimintaa estäviä lääkeaineita sanotaan antagonisteiksi eli reseptorinsalpaajiksi. GnRH-antagonistit lakkauttavat gonadotropiinien erityksen äkillisesti ja nopeasti sitoutumalla GnRH-reseptoriin niin, ettei GnRH pysty aktivoimaan niitä. Näin ollen myös gonadotropiinien eritys lakkaa, eikä ovulaatiota pääse tapahtumaan LH-tason pysyessä matalana (ns. "jarruefekti").

Lyhyt hoitokaava eli GnRH-antagonistihoito

GnRH-antagonistihoidon tavoitteena on estää liian aikainen LH-rason nousu (eli liian aikainen munasolun irtoaminen) samalla stimuloiden follikkelien kasvua. Munasarjoja stimuloidaan gonadotropiin(e)illa alkaen kiertopäivänä 2-3. Yleensä noin 6. päivänä liitetään mukaan GnRH-antagonisti, jolla estetään munasolujen ennenaikainen kypsyminen ja puhkeaminen ennen munasolujen keräystä eli punktiota. GnRH-antagonistihoidon (teoreettisia) etuja ovat stimulaation lyhyt kesto, gonadotropiiniannosten vähyys (verrattuna pitkään hoitoon) ja hormonaalisten sivuvaikutusten sekä kystanmuodostusriskin puuttuminen. GnRH-antagonistihoidossa ei ajeta omaa munasarjatoimintaa alas kuten pitkässä kaavassa, joka saattaa aiheuttaa huonon munasarjavasteen potilaille liiallisen toiminnan lakkaamisen ja huonon follikkelivasteen.

Pitkä hoitokaava eli GnRH-agonistihoito

Gonadotropiinihoitoa edeltää kahden viikon pituinen GnRH-agonistilääkitys, joka jatkuu neljä viikkoa. Kahden viikon kohdalla mukaan lisätään gonadotropiinipistokset. GnRH-agonistilla ajetaan oma hormonitoiminta alas estäen kuukautiskiertoa säätelevien hormonien luonnollinen erittyminen. 

 

Lähteet: Wikipedia, http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus/hedelmoityshoidot/koeputkihedelmoitys-eli-ivf, http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/76633/gradu05107.pdf?sequence=1, http://www.medicina.fi/fato/43.pdf, http://www.laakeinfo.fi, http://www.medscape.com/viewarticle/447779_2