Kovaan työstressiin ajautuneena muistui mieleeni Leena Anttilan nettiluento lapsettomuudesta ja stressistä. Asia alkaa kohdasta 05:45, luentokalvot sivussa. Katsoin sen nyt toisen kerran, edelleen hyvä ja ajatuksia herättävä luento.

Ehkä hoidon viivästymisellä on hyvätkin puolensa. Työkiireet helpottavat tämän viikon jälkeen joten stressihormonit eivät toivottavasti taistele stimulaatiolääkkeiden kanssa elintilasta. Toisaalta ensimmäinen raskauteni onnistui kovasta lapsettomuusstressistä huolimatta, joten ainut neuvoni on, että älä ainakaan stressaa siitä että ei saisi stressata (vaikka kuinka ne työkaverin mummon-kummin-kaimat olisivat raskautuneet heti kun ymmärsivät olla stressaamatta). 

Muutoin otan ennemmin stressinhallintavinkkejä vastaan kuin jakelen niitä itse :)