Minulle ei määrätty luteaalivaiheen tueksi perinteistä lugesteronihoitoa vaan Pregnyliä, eli hCG-hormonia. Tämä jäi tietysti mietityttämään ja pakotti ottamaan asiasta lisää selvää. Alkionsiirrossa kysyin lääkäriltä, mikä pregnylin pointti on. Hän vastasi, että hCG tukee syntyvän keltarauhasen toimintaa. Punktiossa taasen hoitaja mainitsi, että pregnyl myös auttaa alkion kiinnittymisessä. 

Googlettamalla löysin aiheesta mielenkiintoisen review-artikkelin: An update of luteal phase support in stimulated IVF cycles (Fatemi et al. Human reproduction update (2007) 13 (6) 581-590).

Artikkelissa on arvioitu menneitä ja nykyisiä tapoja hoitaa luteaalivaiheen tukea IVF-hoidon jälkeen käymällä läpi aiheesta kirjoitettuja tieteellisiä julkaisuja. Tiivistän alla artikkelin sisältöä lähinnä luteaalivaiheen tuen syistä, hCG-tuen tarkoituksesta ja luteaalivaiheen tuen ajoituksesta ja kestosta. Artikkeli sisältää paljon muutakin, kuten vertailua eri progesteronivalmisteiden välillä ja uusia tutkittuja luteaalivaiheen tukihoitoja. Artikkeli on vuodelta 2007, enkä ole selvittänyt olisiko tästä uudempaa versiota tehty. Olen suomentanut ja tiivistänyt tekstit itse, vastuu siis lukijalla :)

Luteaalivaiheen tuki IVF-stimulaatiossa

Luteaalivaihe

Luteaalivaihe on aika ovulaation ja kuukautisten tai raskauden alkamisen välissä. Ovulaation jälkeen munarakkulasta muodostuu keltarauhanen, joka erittää steroidihormoneja, kuten progesteronia ja estradiolia (E2). Jos hedelmöittyminen ja alkion kiinnittyminen tapahtuu, kehittyvä alkio erittää hCG:ta ("raskaushormoni"), joka ylläpitää keltarauhasen ja siitä erittyvien hormonien toimintaa. Jos raskaus alkaa, myös istukka alkaa erittää steroideja arviolta noin viisi viikkoa viimeisten kuukautisten jälkeen. 

Luteaalivaiheen vajaatoiminta IVF-stimulaatioissa

Stimuloidut IVF-syklit johtavat melkein kaikilla potilailla luteaalivaiheen vajaatoimintaan. Luteaalivaiheen tukilääkityksellä tuetaan siis alkion kiinnittymistä ja raskauden alkamista. Luteaalivaiheeseen on tutkittu ja kokeiltu monia eri lääkityksiä, annoksia ja aikajänteitä, mutta optimaalisesta tukihoidosta ei olla edelleenkään yhtä mieltä. 

Alun perin ajateltiin, että suurien granuloosasolujen poistaminen munasolujen punktiossa vähentää tärkeintä keltarauhashormonin synteesin lähdettä johtaen luteaalivaiheen vajaatoimintaan. Tämä kuitenkin kumottiin. Toinen ehdotus oli, että aivolisäkkeen toipuminen pitkittyisi johtuen GnRH agonisti -hoidosta. Ajatus oli, että agonistihoito johtaisi keltarauhasen toiminnan vajaukseen estämällä spontaanin LH-piikin syntymisen. Kolmas syy on yhdistetty munasolun kypsymiseen ja irtoamiseen käytettyyn hCG:hen, joka aiheuttaisi luteaalivaiheen vajaatoiminnan vähentämällä LH-tuotantoa. Myös muita teorioita on annettu.

Tällä hetkellä voidaan kuitenkin sanoa, että pääsyy luteaalivaiheen vajaukseen stimuloiduissa IVF-hoidoissa johtuu korkeista steroiditasoista heti luteaalivaiheen alussa, koska keltarauhasia on IVF-stimulaation takia suuri määrä. Korkeat steroiditasot vähentävät LH:n vapautumista negatiivisen palautteen mekanismilla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että keltarauhanen tarvitsee tasaisen LH-ärsykkeen jotta se toimii normaalisti. Luteaalivaiheen LH-eritys on täysin vastuussa keltarauhasen ylläpidosta ja normaalista steroidien muodostumisesta. 

Progesteronin rooli luteaalivaiheessa

Progesteronin tärkeys raskauden ensi viikkojen aikana on osoitettu jo 70-luvulla. Keltarauhasen poisto ennen 7 raskausviikkoa johti keskenmenoon, mutta raskautta voitiin ylläpitää keltarauhasen poistonkin jälkeen ulkoisella progesteronin käytöllä. 

Luteaalivaiheen tuki

Progesteronia käytetään sellaisenaan tai yhdistettynä muihin vaikuttaviin lääkeaineisiin/hormoneihin luteaalivaiheen tukena. Progesteronia voidaan käyttää mm. suun kautta otettavina tabletteina, vaginaalisesti tai injektioina.

Käyttämällä hCG:tä (kuten Pregnyliä) luteaalivaiheessa tuetaan syntyneen keltarauhasen toimintaa epäsuorasti. HCG kasvattaa E2:n ja progesteronin konsentraatioita, jolloin keltarauhasen toiminta vahvistuu. HCG vaikuttaa myös tiettyjen muiden aineiden erittämiseen, joiden konsentraation on havaittu kasvavan alkion kiinnittymisen aikaan. HCG:n käytön haittapuolena on sen havaittu kasvattavan mahdollisuutta munasarjojen hyperstimulaatioon. HCG:n käyttöä luteaalivaiheen tukena tulisikin välttää, jos E2-tasot ovat yli 2500-2700 pg/ml hCG:n käyttöpäivänä, tai jos munarakkuloita kasvoi yli kymmenen. 

Luteaalivaiheen tuen aloitusajankohta

Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia, mutta on selvää, että aloitusajankohdan täytyy olla viimeistään kolme päivää punktion jälkeen. Munasolun kypsymiseen ja irtoamiseen käytetty hCG kattaa luteaalivaiheen tuen maksimissaan 8 päivää. Suositus on, että progesteronihoito aloitetaan viimeistään alkionsiirtopäivänä.

Luteaalivaiheen tuen kesto

Tehtyjen tutkimusten mukaan raskauden jatkumisen kannalta ei ole väliä, jatketaanko luteaalivaiheen tukea alkuraskaudessa vai ei. Näyttää siltä, että alkuraskauden hCG:n nousu hyvittää mahdollisen LH-vajauksen, joka johtuu IVF-stimulaatiosta. Ensimmäisen raskauskolmanneksen progesteronilääkitys ensimmäisen 7 viikon aikana saattaa viivästyttää keskenmenoa, mutta ei paranna synnytyslukuja. 

 

Johtopäätöksenä todetaan muun muassa, että IVF-stimulaatioiden pitäisi muuttua hellemmiksi, jolloin myös luteaalivaiheen vajaatoiminta pienentyisi tai poistuisi.