Sekoitimme sitten vielä kerran pakkaa. Soittelin klinikalle muissa asioissa ja myötätuntoinen hoitaja meni sitten kysymään, jäikö meille jotain mielen päälle edelliseltä käynniltä. Puhelu johti siihen, että tänään minulle tuli postissa kasa reseptejä piikkiin jos toiseenkin. Oho. 

No selvennykseksi: minua jäi mietityttämään ultrassa näkyneet antraalifollikkelit ja se, että pitkää kaavaa ei olla kokeiltu. Tuntui, että jotain jäi tekemättä ennen luovutettuihin siirtymistä. Hoitaja jutteli tästä lääkärin kanssa ja soitti hetken kuluttua takaisin: lääkäri oli sitä mieltä, että no kokeillaan! Mitäänhän tässä ei varsinaisesti häviä: lääkkeet menevät lääkekattoon ja jos mitään ei kasva, niin häviän parin ultrakäynnin hinnan verran ja voitan tiedon siitä, että kaikkea on nyt kokeiltu. Parhaassa tapauksessa uhmaan julkisen lääkärin kommenttia "näillä arvoilla ei saa enää mitään kasvamaan" ja pääsen vielä kokeilemaan raskautta omilla soluilla. 

En odota liikoja. En ollenkaan. Olen täysin valmistautunut siihen, että mitään ei todellakaan saada kasvamaan. Mutta yritinpähän kuitenkin. 

Niin, ja aloitamme heti tästä kierrosta. Nyt ymmärrän, miksi yksityisellä käydään.