Munakori on nyt tyhjentynyt pohjaan asti. Pienet jäljelle jääneet murusetkin ovat lopullisesti unten mailla. Tästä lähtien munia keräillään muiden koreista. 

Kehon joulurauha alkakoon. Loppuvuosi kerätään voimia ja rahaa seuraavaan päätökseen. Kuten sanottu: tämä vuosi oli tätä, ensi vuonna jotain muuta. 

Valitettavasti eivät peukut eivätkä positiiviset ajatukset auttaneet. Munasarjat eivät hetkahtaneetkaan Elonvasta, yksikään folleista ei ollut kasvanut milliäkään. Kohdun limakalvo oli kuitenkin kolmikerroksinen ja 4,5mm paksu. Lääkärin mukaan tilanne ei vaikuta hyvältä, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan stimulaatiota perjantaihin asti Menopurilla (Synarena jarruna). Perjantaina täytyy kuitenkin olla jotain edistystä tapahtunut, muutoin homma keskeytetään. Tämän jälkeen ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin luovutetut munasolut. 

Hammasta purren jatkan perjantaihin asti. Olen jo luovuttanut enkä haluaisi pistää itseeni enää pisaraakaan hormoneita. Haluan yöuneni takaisin, jos en kerran muuta saa. 

Kävin tänään ultrassa, sillä kuukautisia ei ole kohta kolme viikkoa sitten pistetyn Procrenin jälkeen näkynyt. Alkukierrossa limakalvon paksuus oli muistaakseni 4mm luokkaa, joten kuvittelin, että sen täytyisi vuotaa ensin pois ennen kuin stimulaatiota voidaan aloittaa. 

Tänään limakalvon paksuus olikin enää 3mm ja munasarjoissa ei näkynyt mitään toimintaa. Kuukautisia on siis turha odotella ja stimulaatio aloitettiin heti. Molemmissa munasarjoissa näkyi 2+2 antraalifollikkelia, vasemmalla puolella kylläkin toinen oli hyvin lähellä dermoidikystan (?) "uloketta", joten lääkäri epäili josko kyseinen follikkeli onnistuu kunnolla kasvamaan. Mutta lääkäri (ja minäkin) oli tähän lukuun hyvin tyytyväinen, ottaen huomioon munasolujeni lähtölaskennan nollaa kohti. Neljä follikkelia olisi itse asiassa enemmän kuin mitä voisin edes toivoa (enkä oikein uskallakaan). 

Hyviä uutisia siis, nyt kaikki peukalot ja muutkin sormet pystyssä että munasarjat stimuloituvat ja follit lähtevät kasvuun. Tänään siis pistin Elonvan, jonka vaikutusaika on viikko. Ensi tiistaina uusi ultra ja jos kaikki on mennyt hyvin, stimulaatiota jatketaan päivittäisillä Menopur-pistoksilla sekä rinnalla Synarela-nenäsumuilla ovulaation jarruttamiseksi (Procrenin tehoaika ei enää riitä koska stimulaation alku venähti). 

Sain muitakin hyviä uutisia postin kautta: munasarjakontrollin jälkeen otetut tuumorimarkkerit olivat täysin normaalit. Ehkä alan jo uskoa dermoidikystadiagnoosiin ja unohdan ne pahemmat vaihtoehdot. Ja ihan kuin kystan kokokin olisi pienentynyt, strategiset mitat tänään 1x1,5cm.

Tasan kolme vuotta sitten heräsi toiveemme toisesta lapsesta. Oli kulunut 9 kuukautta lapsemme syntymästä. Lopetin yöimetykset ja kuukautiset alkoivat. Nyt se olisi taas mahdollista, vaikka tiesin, ettei se ehkä olisi tälläkään kertaa helppoa. Mahdollista kuitenkin. Salaa ajattelin niitä korviini kantautuneita kertomuksia hedelmällisyyden ihmeellisestä parantumisesta yhden raskauden jälkeen. Ensimmäistä tehtiin, toinen tulikin tuosta vain. Ja sitä paitsi, jos yhden onnistuu saamaan, niin sitten kyllä toisenkin. Tällä kertaa olen kärsivällinen, annan aikaa ja odotan rauhassa. Kaikki on hyvin. 

Kolme vuotta. En olisi tätäkään uskonut. Olemme edelleen lähtöpisteessä, tai emme oikeastaan siinäkään. Niin monta asiaa on ehtinyt tapahtua, vaihtoehdot ovat kuluneet lähes loppuun ja olemme jumissa. 

Neljäs vuosi korkataan huomisella ultrakäynnillä. Takana on lukematon määrä epämääräisiä kiertoja, clomifenejä, femareita, terolutteja, pregnyleitä, puregonia, gonaleita, pergoveriksiä, punktio ja laparoskopia, keskeytetty stimulaatio, toiveita ja hyvästejä. Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan? 

Vihdoinkin hormoni joka toimii, ainakin sivuoireista päätellen. Olen päässyt maistamaan vaihdevuosien hikistä makua näin etukäteen Procrenin myötätuulessa. Kuumat hikiaallot lainehtivat muuten niin kylmäraajaisen kroppani läpi ja öisin riisun vaatteita (kunnes taas hetken päästä palelen). Öisin onkin mukavasti aikaa vaatteiden kanssa venkslata kun unihiekkakin vietiin samassa junassa. Tätäkö tämä kohta on aikuisten oikeastikin, ei hyvä!

Muuten ei sitten hoidon osalta tapahdukaan mitään. Kuukautisia ei näy eikä kuulu, vaikka pistoksesta on jo yli kaksi viikkoa. Soittelin tänään asiasta klinikalle ja menen alkuviikosta ultraan, jos vuotoa ei edelleenkään tule. Kasvanut limakalvo bongattiin alkukierrossa, joten kai sen sieltä pitäisi ulos saada, jos ei Procren sitten kuivata sitä. Ensi viikolla selvennee.

Viime viikolla kävimme miehen kanssa lahjasoluneuvonnassa klinikan psykologilla. Hyvä käynti, paljon asiaa ja keskustelua joka kantilta. Kaikkine pohdintoineni olen ilmeisesti silti suht selväjärkinen eikä mitään esteitä lahjasolujen käytölle ilmennyt. Käynnillä meni 90 minuutin sijasta pari tuntia ja kiitosta herui hyvästä keskustelusta puolin ja toisin. 

Työahdistus on nyt myös takana ja oma työt jatkuu kuten ennenkin, lukuunottamatta ihmisten kokoisia kolhuja työyhteisössä, puuttuvia kasvoja kahvipöydässä. Taas on suuri määrä päteviä ammattilaisia kasvattamassa Suomen työttömien määrää, toivottavasti kuitenkin vain väliaikaisesti.